Matka sukujen juurille

Maanantai 8.12.2014 klo 14:57 

– Unto Pirnes

Lähes sata Karjalan Pirneksiin, Haapaveden Pirneksiin ja Laukka-Jääskelä -sukuihin kuuluvaa ihmistä kokoontui lauantaina 9. kesäkuuta Hotelli Haapakanteleeseen Yhteisillä juurilla-teeman merkeissä.

Ohjelmassa oli Karjalan Pirnesten sukukokous, luentotilaisuus sukujen juurista, yhteinen päivällinen ja virkistävä iltaohjelma.

Tellervo Kari, kädentaitojenopettaja ja kylähistorian tuntija toivotti vieraat sydämellisesti tervetulleeksi Haapavedelle: “Olen asunut ikäni Laukan talon tanterilla, pitänyt vuosisataista kotiliettä lämpimänä. On ilo aukaista teille ovi, tervetuloa isänne kotiin.”

Karjalan Pirnekset ry:n varsinaisen sukukokouksen avasi yhdistyksen puheenjohtaja Unto Pirnes todeten: “Tämä yhdistyksen neljäs sukukokous on historiallisesti merkittävä. Olemme täällä Pyhäjokivarressa sukumme syvemmillä juurilla, 1500-1600-luvulla eläneiden esi-isien mailla.”

Kokouksen puheenjohtajana toimi Matti Pirnes, joka myös valittiin yhdistyksen hallitukseen ensimmäisenä Haapaveden Pirnesten edustajana. Vahvistetussa toimintasuunnitelmassa korostetaan jäsenpohjan laajentamista. Sukuja koskevaa tutkimusyhteistyötä jatketaan erityisesti Matti Matinpoika Laukan (s. 1664) jälkeläissukuhaaroja ja Haapaveden Pirneksiä tutkivien kesken.

Osallistujia tietenkin kiinnostivat esitykset eri sukuhaarojen historiasta. Unto Pirnes kuvasi vuosia kestänyttä tutkimusprosessia Karjan Pirnesten juurien etsimisessä ja löytämisessä. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe päätyi 2006 sukukirjan Pirnes – nimen ja suvun jäljillä – Pyhäjokivarresta Karjalaan julkaisemiseen.

Suvun kantaisäksi nimetty Pekka Matinpoika Pirneskoski oli muuttanut keväällä 1744 pikkuvihan jälkeen perheineen Matkanivasta Kiteen Matkaselkään Tohmajoen varteen Ruokojärven rannalle aivan silloisen valtakunnanrajan tuntumaan. Vuonna 1751 Pekasta tuli Pirnelä-nimisen tilan omistaja. Myöhemmin sukua muutti muuanne Karjalaan, jopa Pietariin.

Kantaisä Pekka oli ollut Pirneskosken talon haltijana 1728-1742. Yhteyttä tilan aiempiin haltijoihin ei löytynyt. Syventävä tutkimus ja tiivis yhteistyö haapavetisen sukututkija Jari Laukan kanssa osoitti, että kantaisämme olikin alun perin Laukka, eli 1664 syntyneen lautamies Matti Matinpoika Laukan ja tämän kolmannen puolison Marketta Koivun vuonna 1700 syntynyt poika. Tuli todistetuksi, että meillä Karjalan Pirneksillä ja lautamies Laukan muilla jälkeläisillä on yhteiset juuret.

Varmaa syytä kantaisämme muuttoon Kiteelle ei tiedetä. Se saattaisi liittyä ajankohtaan (pikkuvihakausi), ruotulaitokseen ja sen rasituksiin (Pekka kuului isäntiin, jotka pitivät yllä Matkanivan Koskenojan ruotutorppaa), hollitupajärjestelmään (Tirilä Matkanivassa ja Laukka Mieluskoskella olivat kestikievaritaloja) tai 1740-luvun alun karjaruttovuosiin.

Jari Laukan toteamus, “tähtitieteilijät suuntaavat useat kaukoputket eri mantereilta kohti kaukaista taivaankappaletta ja kuvat yhdistämällä saavat selkeämmän kuvan kohteesta”, kuvaa erinomaisesti yhteistyön hedelmällisyyttä.

Jari Laukka, Esko Jääskelä ja Vesa Laine pitivät yhteisesityksen Laukka-suvusta. Pääpaino oli lautamies Matti Laukan (aikanaan muun muassa Laukka 6 Heikkilä isäntänä) jälkeläissukuhaaroissa ja erityisesti laajassa Matin vanhimmasta pojasta Sigfridistä polveutuvassa Jääskelä sukukunnassa. Esitystä elävöitti Esko Jääskelän tarina maamme tunnetuimpiin teknologiayrityksiin kuuluvan Vaisalan perustajien Väisälöiden kuulumisesta sukuun. Väisälän sisarusten äiti oli 1849 syntynyt Emma Jääskelä.

Salme Laitinen, o.s. Pirnes ja Väinö Pirnes puolestaan valottivat Haapaveden Pirnes-sukujen taustaa. Mieluskosken ensimmäinen Pirnes-talo (Pirnes-Keskitalo) tiedetään perustetun jo 1640. Myöhemmin on perustettu Pirnes-Kärki ja Pirnes-Kanala. Näistä taloista lienee lähtöisin useampiakin Pirnes-nimeä kantavia sukuja.

Esitellyt sukukunnat juontuvat nekin Laukkoihin eli noin 1680 syntyneeseen Matti Pekanpoika Laukkaan, myöhemmin Karvola. Tämän Matin pojista Juho (s. 1720) muutti Pirnes-Keskitaloon, otti Pirnes-nimen ja on siten tämän Pirnes-Keskitalosta polveutuvan, varsin perusteellisesti tutkitun sukukunnan kantaisä. Tämän sukukunnan jäseniä olikin paikalla runsaasti. Juhon sisaren Vahlborg Karvolan (s. 1727) jälkeläiset edustavat Pirnes-Kärki sukukuntaa ja toisen sisaren Annan (s. 1728) jälkeläiset Pirnes-Kanala sukukuntaa. Sunnuntaina tehtiin retki sukujen vanhoille asuinpaikoille. Matkaan lähti täysi bussi ja useita pikkuautoja. Ensimmäinen pysähdys oli Mieluskylässä Pyhäjoen eteläpuolella, joen pohjoispuolella sijaitsevien Laukan talojen kohdalla. Näkymä viheriöivine joenrantapeltoineen ja ilmeisen vauraine taloineen oli meille muualta Suomesta tulleille upea. Joen pohjoispuolella Laukan kantatalona pidetyn, jo 1500-luvun lopulla perustetun Heikkilän vanhassa pihapiirissä ainakin me Karjalan Pirneksiin kuuluvat tunsimme astelevamme aidosti esi-isiemme mailla.

Matka jatkui Matkanivaan, jossa kantaisämme on asunut ollessaan Pirneskosken tilan haltijana. Kiitos Pekka Pirneskosken, että saimme tilaisuuden astella hetken polkua, jota sukumme kantaisäkin on saattanut lähes 300 vuotta sitten astella. Kenties hän on joskus seisahtanut samoilla laakeilla rantakivillä kuin muutamat meistä nytkin äärettömän kaunista jokivarsimaisemaa ihaillessamme. Matka jatkui metsäautotietä Annosesta Pirnesjärvelle. Reitti oli tietyssä karuudessaan elämyksellinen. Samoja seutuja lienevät kulkeneet esi-isienkin polut ikiaikaisille erämaille ja -järvelle. Kiertoajelun viimeinen kohde oli Ollalassa Pirnesten vanhoilla asuinpaikoilla. Nykyään Matti Aallon perillisten hallussa olevaan tilaan kuuluvan Pirnes-Keskitalon vanhimman tiedossa olevan asuinpaikan jäänteiden äärellä koettiin ilmeisen liikuttavia hetkiä. Joskus tarvitaan 80-vuotinen elämäntaival ja paljon tutkimustyötä, jotta voi seisahtaa sukuun kuuluvien seurassa paikalla, jota esi-isät ovat eläneet. Haapaveden keskustaa lähestyttäessä sivuttiin myös Jääskelä sukuhaaran vanhoja asuinpaikkoja. Mieleenpainuva tilaisuus. Välitön tunnelma. Ennestään tuntemattomat ihmiset tulivat juttelemaan kuin vanhojen tuttujen kanssa. Antoisa viikonloppu, matka oli pitkä, mutta kannatti. Sukusiteet ovat vahvoja ja esivanhempien asuinpaikat antavat niille merkitystä. Juurista saa voimaa.

Unto Pirnes Karjalan Pirnekset ry puheenjohtaja

Kuvat: Eeva Hasunen

SUVUN HISTORIA PÄHKINÄNKUORESSA 

Sukumme historiaa voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta: sukupolviketjuina, sukumme ihmisten elämänvaiheina ja -tarinoina, sekä varsin harvinaisen sukunimemme tarinana. Siksi myös vuonna 2006 julkaistun sukukirjamme nimeksi tuli “Pirnes – nimen ja suvun jäljillä”.

KARJALAN PIRNESTEN KANTAISÄ JA HÄNEN JÄLKIPOLVENSA 

Meidän Karjalan Pirnesten kantaisä on Pekka Matinpoika (Pehr Mathiaksenpoika) Pirneskoski e. Laukka (Laucka). Hän on syntynyt Pyhäjokivarressa Haapaveden pitäjän Mieluskosken kylässä Pyhäjoen kihlakunnan lautamies Matti Matinpoika Laukan ja Marketta Pekantytär Koivun toiseksi vanhimpana lapsena 15.11.1700 eli pian suurten kato- ja kuolonvuosien jälkeen. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän eli Suuren Pohjan sodan ja sitä seuranneen raskaan isovihakauden aikana, mahdollisesti osan ajasta piilopirteissä vainolaisia paossa.

Pekasta tuli Mieluskosken naapurikylässä Oulaisten Matkanivalla sijaitsevan Pirneskosken talon isäntä 1728. Näin hänestä tuli Pirneskoski. Länsi-Suomessahan sukunimi vaihtui usein asuinpaikan ja talon nimen mukaan. Hän oli talon haltijana vuoteen 1742. Pekan puoliso oli Riitta Niilontytär (Brita Nilsintytär) Pykölä Oulaisista. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista moni kuoli jo lapsena. Perhe muutti heti pikkuvihan jälkeen Kiteelle asettuen asumaan Matkaselkään Tohmajoen varrelle ja Ruokojärven itärannalle aivan silloisen valtakunnanrajan tuntumaan. Sukunimi lyheni Pirnekseksi. Matkaselässä Pekka oli Pirnelä-nimisen kruunun perintötilan numero 3 (uusi 5) isäntänä vuodesta 1751 kuolemaansa 1786 saakka.

Sukunimi lyheni Pirnekseksi. Matkaselässä Pekka oli Pirnelä-nimisen kruunun perintötilan numero 3 (uusi 5) isäntänä vuodesta 1751 kuolemaansa 1786 saakka. Suku asutti Pirnelän tilaa, joka 1878 tapahtuneen tilan jaon ja vävyjen haltuun siirtymisen jälkeen muuttui 1898 Valamoksi sotiin saakka. Sodan jälkeen tila jäi rajan taakse luovutetulle alueelle. Sukua asui myös useilla niin ikään rajan taakse jääneillä Jaakkimankylän tiloilla. Osa suvusta oli jo siirtynyt 1870-1890 Etelä-Karjalaan: mm. Rautuun, Valkjärvelle, Viipuriin ja Käkisalmeen, muutamat jopa Pietariin saakka. Viime sotien jälkeen sukua on sirottautunut ympäri eteläistä Suomea.

Suku asutti Pirnelän tilaa, joka 1878 tapahtuneen tilan jaon ja vävyjen haltuun siirtymisen jälkeen muuttui 1898 Valamoksi sotiin saakka. Sodan jälkeen tila jäi rajan taakse luovutetulle alueelle. Sukua asui myös useilla niin ikään rajan taakse jääneillä Jaakkimankylän tiloilla. Osa suvusta oli jo siirtynyt 1870-1890 Etelä-Karjalaan: mm. Rautuun, Valkjärvelle, Viipuriin ja Käkisalmeen, muutamat jopa Pietariin saakka. Viime sotien jälkeen sukua on sirottautunut ympäri eteläistä Suomea.

Syitä kantaisämme Kiteelle muuttoon voi vain arvailla. Varmaa on, että Kitee menetti pikkuvihan kahakoissa paljon väkeä. Tiloja autioitui ja niiden uudelleen asuttajia tarvittiin. Kaakkoinen Suomi oli menetetty ja rajaseutua haluttiin vahvistaa. Pohjanmaan jokivarsia 1740-luvun taitteessa kohdanneet kadot, tulvat ja karjarutto ovat osaltaan saattaneet vauhdittaa muuttopäätöstä.

Sukumme patriarkka oli ilmeisen vahvaa tekoa ja sukunsa selviytyjä. Hän eli korkeaan 86 vuoden ikään. Sukua jatkoivat hänen kaksi poikaansa Pekka (s. 1728) ja Esko (s. 1737). Pekan neljästä sukua jatkaneesta tyttärestä ainakin yhden eli 1748 syntyneen Annan jälkipolvea elää nykyään. Suurin osa polveutuu kuitenkin Eskon kolmesta pojasta Matista (s. 1765), Eskosta (s. 1768) ja Pekasta (s. 1773), joten heitä voidaan kutsua sukulinjojen 1, 2 ja 3 kantaisiksi. Eskon tytär Susanna (s. 1780) on myös edellä mainitun Annan jälkeläisten esiäitejä. Matin mukaan nimetty sukulinja 1 jakaantui myöhemmin mm. Pietarin-Kivennavan, Matkaselän-Joensuun, Sortavalan-Oriveden-Pyhtään, sekä Kiteenlahden sukuhaaroihin. Eskon sukulinja 2 puolestaan jakaantui Raudun-Metsäpirtin ja Valkjärven sukuhaaroihin, jotka siirtolaisina ovat hajaantuneet eri puolille eteläistä Suomea. Pekan sukulinja 3 muodostuu Lahden seudun, Vaasan- pääkaupunkiseudun sekä Pyhäsalmen-Keuruun- Turunseudun sukuhaaroista.

Yli sata vuotiaaksi elänyt Iida Hakulinen, o.s. Pirnes, tyttärensä Sirkka Kallio, Sirkan poika Timo ja tämän tytär Laura

KANTAISÄMME ESI-ISÄT 

Sukumme tarina sai uutta syvyyttä vuoden 2009 alussa,

kun sukumme juurien selvitys yhden oivalluksen

ja hyvän tutkijayhteistyön kautta eteni merkittävästi.

Osoittautui, että Karjalan Pirnesten kantaisän esi-isät

olivat isän puolelta Haapaveden Mieluskylän

Laukkoja ja äidin puolelta Haapajärven kylän

Koivuja.

Laukan suvun osalta on Paavo Olavi Jussila tehnyt varsin perusteellisen selvityksen. Ensimmäisen Laukan talon perusti 1594 Juho Olavinpoika Laukka. Vanhin Laukka-niminen henkilö on Mieluskoskella asunut Juho Laukka, joka maksoi veroja vuosina 1520-1548. Jussila olettaa, että Laukan suku on alun perin Laukkasia ja tullut Haapavedelle Jääskestä Laukkalan kylästä. Kirvu ja Sääminki ovat muita mahdollisia lähtöpaikkoja. Mikäli olemme Haapavetisen Jari Laukan kanssa tulkinneet sukujohdot oikein, vanhin tiedossa oleva Laukka (em. Juho) on kantaisämme esi-isä 6 sukupolvea taaksepäin.

Koivun taloja oli Haapajärven kylässä jo 1680-luvulla kaksi. Niistä ensimmäisen perusti Paavo Laurinpoika ja toisen Esko Pekanpoika. Tarkempaa selvitystä ei vielä ole tehty, mutta Esko lienee ollut kantaisämme äidin, Marketan, veli.

Usein kysytään, ovatko Haapavedeltä lähtöisin olevat Pirnekset – ja yleensäkin muut maamme Pirnekset – samaa sukua kuin me Karjalan Pirnekset. Ilmeisesti kaikki muut maamme Pirnekset ovat lähtöisin Haapaveden Mieluskosken kylän kolmesta Pirnestalosta (Keskitalo, Kärki, Kanala). Myös he kaikki näyttävät polveutuvan edellä mainitusta Laukkasuvusta (Matti Pekanpoika Laukasta s.1685).

Sukumme ihmisten elämänvaiheet ovat moni-ilmeiset ja värikkäät. Sukukirja kertoo niistä pienen osan, mutta suuri osa odottaa varmasti yhä julkituloaan. Sukumme vaiheet liittyvät kiinteästi maamme ja erityisesti sotiemme historiaan sekä elinkeinorakenteen muutoksiin. Kruununtalonpojat ovat aikojen saatossa vaihtuneet monenlaisten ammattien osaajiksi. Yritteliäisyys ja vastuuntuntoisuus näyttävät olevan sukumme jäsenten tunnusmerkkejä.

SUVUN NIMEN HISTORIASTA 

Sukumme nimen historia on varsin perusteellisesta selvitystyöstä huolimatta edelleen jossain määrin mysteeri. Valtaosa maassamme olevista Pirnes-alkuisista paikannimistä on saanut nimensä Pirnes-nimisten asukkaiden mukaan. Haapaveden ja Oulaisten rajalla olevat Pirnesjärvi ja Pirnesoja olivat todennäköisesti luontonimiä ennen kuin Pirnes tuli talojen nimeksi ja henkilönimeksi. Täysin varmaa ei sekään ole. Varmaa on, että kaikilla nimillä on ollut niiden syntyessä jokin merkitys. Se vain on saattanut päätyä hämärään aikojen saatossa.

Monista vaihtoehtoisista nimemme selitysmalleista todenmukaisimmalta vaikuttaa selitys, jonka mukaan nimi olisi lappalaisperäinen. Näkemystä tukee erityisesti se, että Pyhäjokivarressa Oulaisissa ja Haapavedellä on runsaasti lappalaisperäistä paikannimistöä. Toinen varteenotettava selitys on se että Pirnes-nimi olisi vanhaa balttilaista kieliperua, ja tarkoittaisi haltuun otettua eräaluetta. Muista vaihtoehdoista varteenotettavin lienee nimen juontuminen saksalaisperäisestä Birn-sanasta. Birn (suom. päärynä) ja Birnbaum (suom. päärynäpuu) ovat vanhoja saksalaisperäisiä henkilönimiä. Virossa Pirnipuu tarkoittaa päärynäpuuta (“päärynöiden puu”) ja on selvästi tullut saksan kielestä. Luontolähtöinen nimemme joka tapauksessa näyttää olevan Yksi mahdollinen ja lappalaisperäisyyden kanssa sopusoinnussa oleva tulkinta on, että nimen kantaosa pirne tai pirni tarkoittaisi solisevan kivikkoisen puron pintaan syntyvää värettä. Tällöin sukunimi Virnes saattaisi olla merkityssisällöltään samaa juurta.

(Unto Pirnes)