Sukuseura Karjalan Pirnekset ry merkittiin yhdistysrekisteriin elokuussa 2007. Nyt lauantaina heinäkuun 12 päivä 60 suvun jäsentä – yhdestä kahdeksaankymmeneenkahdeksaan vuoteen – kokoontui Jouhkolan Hoviin Tohmajärvelle sukukokoukseen. Illalla osa heistä teki pienen kiertoajelun Kiteellä. Sunnuntaina 28 henkilöä teki retken suvun entisille asuinpaikoille Matkaselkään ja Sortavalaan. Osa tutustui Kiteeseen ja mm. Perinnekonepäivät tapahtumaan Puhoksessa.
Sukukokouksessa kuultiin yhdistyksen puheenjohtajan tervehdyspuheen jälkeen alueen historian ehkä parhaan asiantuntijan professori Veijo Saloheimon esitys. Se teki entistä ymmärrettävämmäksi myös sukumme historiaa. Varsinaisen sukukokouksen puheenjohtajana toimi rehtori Pekka Jyrkinen Anttolasta. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen Unto Pirnes Heinolasta ja varapuheenjohtajaksi Arja Norris Järvenpäästä. Muut hallituksen jäsenet ovat Marja Pirnes, Eeva Hasunen, Irma Hynynen, Pirjo Kettunen, Asko Kuoppa, Raila Lazarides, Keijo Pirnes ja Pentti Pirnes.
Kokousväki onnitteli tuoretta veteraanien (75v) lentopallon Suomen- ja maailmanmestaria Aimo Pirnestä. Aimo on entinen mestaruustason painija, kuorma-autoilija ja innokas museokuorma-autojen harrastaja Pyhäsalmelta. Onnittelun kohteena oli myös iso joukko kuluvana vuonna merkkipäiviään viettäviä suvun jäseniä.
Martta Rajala lausui kauniin runon “Elo väliaikainen”. Henna Tahvanainen viihdytti kultaisen harmonikan kilpailukappale-esityksillään. Hänen säestyksellään ja Pekka Jyrkisen johdolla Karjalaisten laulu soljui kauniisti ja vuolaasti kuin suvun vaiheita symboloiva elämänvirta suvun vaakunassa. Ohjelman jännittävin vaihe oli tietysti arpajaiset. Suvun yrittäjien ja monien ahkerien naisjäsenten toimesta oli voittoja saatu kokoon runsaasti.
Maittavan karjalaisaterian jälkeen lähdimme kiertoajelulle, tarkoituksena antaa elävä kuva Kiteestä niille suvun jäsenille joille Kitee on vähemmän tunnettu. Tutustuimme Kiteen kauniiseen kivikirkkoon, jossa heläytimme suvivirren. Sankarihaudoilla, jossa myös yksi suvun miehistä lepää, kunnioitimme hänen ja samalla muiden suvun uhrin antaneiden muistoa. Pikkuvihan muistomerkillä muistelimme sekä Kiteen rohkeita talonpoikia että Karjalan Pirnesten kantaisää, jolla oli rohkeutta muuttaa tänne levottoman rajan tuntumaan pian pikkuvihan jälkeen. Salmensillassa kuulimme tarinan pahasta pajarista ja hänen kohtalostaan. Ajoimme kauniin Kiteenlahden kylämaiseman läpi Podoskavaaraan, jossa nautimme teatteriesityksestä perinteikkäässä mylly-ympäristössä.
Retki isien maille
Sunnuntaiaamuna suuntasimme rajan taakse. Usea matkalaisista on syntynyt ja lapsuutensa viettänyt rajan takana joko (Uudessa)Matkaselässä, Jaakkimankylässä, Kangasjärvellä tai Helylässä. Harmaantunut talo – viimeinen asuttu Pirnes nimisten hallussa ollut – luonnonvaraisen kukkaniityn ympäröimänä herätti tunteita muissakin kuin siellä lapsuuttaan eläneissä. Tutun tuvan seinät tai entisen kodin pihalla kasvavat jo ikääntyneet koivut olivat varmasti siltoja lapsuuden mielenmaisemaan. Kunpa voisin löytää vielä sen paikan, jossa olen savusaunassa syntynyt, oli yksi liikuttava toteamus. Olemme tuntevia ihmisiä. Jokainen on aikansa lapsi ja meidän elämäntarinamme ankkuroituu lapsuutemme kokemuksiin. Tämä on yksi kannustin sukuseuratoimintaan sekä tietojen etsintään suvun ja sen ihmisten juurista.
Matkaselkään tultaessa sivuttiin entisen Pirnelän tilan maita ja pysähdyttiin kohdalla, josta esi-isämme 200 vuoden ajan taivalsivat kotitanhuilleen Ruokojärven rantaan ja sieltä maailmalle. Nykytietä ajo asuinpaikalle ei valitettavasti ole enää mahdollista. Sitä vastoin Ahinkoskella saimme todeta, ettei kantaisän muutto Pyhäjokivarresta Tohmajoen varteen hullumpi teko ollut. Matkalla kuultiin useita tarinoita, mm. ortodoksipappi Pekka Jyrkisen elävän kuvauksen luostarilaitoksen merkityksestä ja vaikutuksesta Karjalassa ja kirjoittajan kuvauksen Helylän tehtaiden vaikuttavasta historiasta. Sukuamme on työskennellyt niin Helylän tehtailla kuin Matkaselässä mitä erilaisimmissa töissä, erityisesti rautateillä. Siksi myös käynti Matkaselän asemalla – josta niin moni suvun nuori on “muille maille” lähtenyt – ja marmorilouhoksella olivat kiinnostavia elämyksiä nekin.
Juuristaan sukupuu kasvaa
Sukumme juuret ovat Pohjois-Pohjanmaalla Pyhäjokivarressa, nykyisen Oulaisten pitäjän Matkanivan kylässä Pirnesojan suulla Pirneskosken talossa, josta sukumme kantaisä 1698 syntynyt Pehr Matiaksenpoika Pirneskoski oli lähtöisin. Hänen puolisonsa oli Brita Nilsintytär Pykölä. Perhe muutti pian pikkuvihan jälkeen 1744 Kiteelle Matkaselkään aivan Venäjän rajan tuntumaan. Nimi lyheni Pirnekseksi. Matkaselässä suku asutti Pirnelä -nimistä tilaa Matkaselkä 3 (uusi 5), joka tilan jaon ja vävyjen hallintaan siirtymisen jälkeen muuttui Valamoksi 1898. Sukua asui monilla Jaakkimankylän ja Ruskealan puolen tiloilla. Osa suvusta muutti 1870 luvulta alkaen Etelä-Karjalaan, mm. Rautuun, osa Pietariin saakka. 1900 luvun alkupuolella muutti yksi sukuhaara Viipuriin hajaantuen sieltä Räisälän, Lahden ja Vaasan seuduille. Viime sotien jälkeen sukuamme sirottui ympäri eteläistä Suomea. Itse kuulun ns. Kiteenlahtelaiseen sukuhaaraan. Lähes kaikki nykyään elävät ja tiedossa olevat sukumme jäsenet polveutuvat kantaisämme nuoremman pojan Eskon kolmesta pojasta ja tyttärestä.
Vuonna 2006 julkaistiin sukukirja; “Pirnes, nimen ja suvun jäljillä, Pyhäjokivarresta Karjalaan, sukupolvet ajan virrassa ja historian kehyksessä” ISBN 952-91-9996-1.
Unto Pirnes
Kuvat: Tommi Pirnes ja Väinö Rajalaat: Tommi Pirnes ja Väinö Rajala